Tieteen popularisoinnista

Huh, onpas jäänyt blogin päivittäminen vähälle. Aiheita olisi kyllä aijoittain ollut, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Nytkin pitäisi oikeasti tehdä töitä, mutta prokrastinointi kunniaan! 

Tuli jälleen kaverin kanssa keskustelua tieteen popularisoinnista ja erityisesti siitä, miten sitä tulisi opettaa yliopistossa tieteilijöille enemmän. Olin yläasteella ja lukiossa ihan näppärä kirjoittaja. Luin paljon ja kirjoitin vapaa-ajallani. Yliopistossa tilanne muuttui, enkä nykyään kirjoita oikeastaan muuta kuin tenttivastauksia ja kurssitöitä. Ne ovat kielellisesti hyvin kaukana populaaritekstistä. Tenttivastauksista pitää yrittää saada mahdollisimman lyhyitä ja ytimekkäitä. Kurssitöissä noudatetaan yleensä tieteellisen artikkelin rakennetta, IMRADia, eli johdantoa, metodeita, tuloksia ja tulosten tarkastelua. Näitä tekstityyppejä yhdistää se, että molemmat ovat suunnattu vertaisille. 

Välillä tuntuu, että olen täysin kadottanut kyvyn kirjoittaa normaalia tekstiä. Tai edes tekstiä, joka olisi oikeasti selvää ja helppolukuista. Tavallisen blogitekstinkin tuottaminen on vaikeaa, en ole tyytyväinen, mutten osaa korjata tilannetta. Olisi ensiarvoisen tärkeää osata kirjoittaa tiedettä kansanomaisesti, sillä kuka paremmin tieteestä tietäisi, kuin tutkija itse. Silti osa tutkijoista on vakaasti sitä mieltä, että ei ole meidän (heidän) homma selostaa asioita "tavalliselle kansalla". Kenen sitten? Meille tarjotaan yksi valinnainen kurssi tieteen popularisoinnista oman pääaineen, siis ekologian ja evoluutiobiologian, maisteriopinnoissa. Yksi. Sekin kurssi on lyhyt, muutaman tapaamiskerran kurssi, jonka lopuksi tuotetaan mielipidekirjoitus paikallislehteen. Kurssi itsessään oli hyvä, muokkasimme tekstejämme sarjakuvapiirtäjä Seppo Leinosen sekä toimittaja Juha Kauppisen avustuksella. Aikaa vain oli aivan liian vähän, ja tuollaisille kursseille olisi paljon enemmänkin kysyntää.

Täytyisi tietenkin viedä tätä viestiä laitokselle, eikä vain kirjoittaa asiasta blogissa, mutta ehkä jonakin päivänä saan suunnattua prokrastioni oikeasti tärkeisiin asioihin! Tässäpä tämä pieni pohdinta tällä kertaa. Luultavasti olin ajatellut kirjoittaa jotain muutakin, mutta kuten sanottua, kirjallinen viestintäni on nykyään heikkoa ja niin edespäin, haha.

~ S

Tästä ei työ parane

Niin se kesä vain vierähti ohitse, vaikka elokuun lopulle siunaantuikin muutama aivan ihana lämmin ja aurinkoinen päivä. Eräänä aamuna maa oli värjääntynyt keltaisista lehdistä ja ilmassa oli selvästi syksyinen kirpeys. Syksyn myötä myös uudet opiskelijat saapuivat kaupunkiin, ja tänä vuonna sainkin kunnian toimia yhtenä oman laitokseni tutoreista. Takana on neljä päivää työskentelyä vihreissä haalareissa ja violetissa tutor-paidassa, nimikyltti rinnassa. Tiistaina fuksien nimenhuudossa ja ensimmäisessä infossa jännitin varmaan yhtä paljon kuin hekin, mutta myöhemmin viikolla sain kuulla olleeni vakuuttava ja peittäneeni muutenkin jännitykseni hyvin. Huh! 

Saunaillassa ensimmäisenä päivänä piti jokaisen vuorollaan piirtää paperiin yhden ihmisen joku osa. Tällaisen kuvan sain itsestäni, haha <3

Olemme oman fuksiryhmäni kanssa kierrelleet infoissa ja tutustuneet kaupunkiin sekä tietysti piipahtaneet yöelämässä. Ihan vilpittömästi voin sanoa, että minulla ainakin on ollut hauskaa! Olen saanut uusia kavereita ja ehkäpä kaveruus vielä ajan mittaan syvenee. Lisäksi haalarit ovat ehkä paras työasu ikinä, kun viihteelle lähtiessä tarvitse vaihtaa kuin paita, niin se muuttuukin yhtäkkiä juhla-asuksi.

Ensi viikon perjantaina alkaa oma aherrus, mutta sitä ennen on luvassa ainakin Lentävä Lähtö Konneveden tutkimusasemalla. Omista alkuajoistani muistan, miten mukava kokemus se oli - vaikka toki aika on voinut vähän kullata muistoja, haha. Tutorointiviikosta ei oikeastaan ole muita kuvia, kuin selfieitä työasussa ja pari hassua räpsyä Semmareiden konsertista sekä hurjan hyvästä lounaasta Sonaatin uudessa Uno-ravintolassa. Toivottavasti saadaan jossain kohtaa omasta pienryhmästä napattua joku yhteiskuva!

Hyvää syksyn alkua kaikille! Seuraavaksi varmaankin luvassa käsityöpostaus, sillä puolitoista paria odottaa jo malttamattomana pääsyä raportoitavaksi - sekä vähän ikävöintiä, sillä avokkini on ollut toista viikkoa jo Uudessa-Seelannissa, emmekä näe ennen helmikuun loppua.

~ S.

Kivoja juttuja ja hyvää keliä

Viime viikon maanantaina alkoi syksyn ensimmäinen kurssi, koe-eläinkurssi tarkemmin sanottuna. Kurssin tarkoituksena on perehdyttää opiskelijat koe-eläinlainsäädäntöön, koe-eläinten käsittelyyn ja kokeiden suunnitteluun sekä tietysti eettisiin näkökulmiin. Ensimmäinen viikko toimi yhtä kalankäsittelyharjoitusta (verinäytteenotto!!) lukuunottamatta teoriapainotteisena, tämä viikko menee kirjallisia ryhmätöitä tehdessä ja ensi viikolla päästään (joudutaan?) labraan käsittelemään koe-eläimiä, lähinnä hiiriä ja rottia. Kurssi ja etenkin ensi viikko on varmasti henkisesti raskas, mutta koen, että myös hyödyllinen ammattiosaamiseni kannalta, käsittelin sitten selkärankaisia urallani tai en.

Ensimmäinen viikko tarjosi kuitenkin aherruksen lisäksi paljon mukavaa tekemistä, kurssi nimittäin järjestetään yliopiston tutkimusasemalla ihanissa puitteissa. Kävimme lähes joka päivä saunassa ja uimassa luentojen jälkeen, mutustimme valtavia mustikoita - löysipä kaveri kantarellejakin! - sekä muuten nautimme olostamme maaseudun helmassa. Yhtenä päivänä pääsimme upouuteen rantasaunaan ja kävimme laskemassa pelastusliivit päällä kosken uittouomaa. Pelastusliivikoskenlasku on laitoksemme traditio, johon vapaaehtoiset fuksit tutustutetaan heti orientaatio"leirillä". Se on niin kivaa, että itse olen ainakin jokaisen tilaisuuden tullen kinuamassa lupaa tähän aktiviteettiin!

Ja sattuipa myös niin, että Perseidit valaisivat taivasta juuri sopivasti samalla viikolla, kun olimme kaukana kaupungin valoista. Ensimmäisenä päivänä pilvipeite vähän haittasi katsomista, enkä nähnytkään kuin yhden tähdenlennon, mutta seuraavana yönä onni potkaisi, ja kolme välähdystä kirvoitti kiljunaa tyttölaumamme suista. 

Tuli myös neulottua lähes puolitoista sukkaa, mikä on aika saavutus parille päivälle. Liian usein käy niin, että kyllästyn jo muutaman kierroksen jälkeen, mutta nyt neuloin tyytyväisenä useamman tunnin putkeen. Ensi perjantain tentissä nähdään, pitääkö tutkimus neulomisen keskittymistä parantavista vaikutuksista minun kohdallani paikkaansa! Tentistä on povattu hurjan vaikeaa, ja ryhmätehtävistä parhaiten suoriutuville on luvassa helpotuspisteitä. 

Lisäksi lauantaina oli yhden ystävän tuparit ja toisen vaihtoonläksiäiset ja sunnuntaina kävimme yhden ystäväpariskunnan kanssa nepalilaisessa ravintolassa ja ruokamarkkinoilla. Säätkin hellivät koko viikon ja ainoastaan parina yönä tuli vettä, eli aika mahtavat päivät kokonaisuudessaan, tätä lisää!

Juu'u, ei muuta kuin ryhmätehtävien kimppuun kiireesti!

Eloterkuin,

S.

Liebster Award -haaste

Niin se vain napsahti Liebster Award meikäläiselle, olin ehkä vähän salaa sitä toivonutkin, vaikken uskonutkaan sitä oikeasti saavani, hih! Niinpä olin ihan hurjan iloisesti yllättynyt, kun Knittasticin Krista oli käynyt jättämässä kommentilla haasteen ja tunnustuksen! 

Liebster award -haasteen tarkoituksena on nostaa esille hieman tuntemattomampia blogeja, tässä vielä varsinaiset ohjeet: 

Ohjeet Liebster Award -haasteeseen:
1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Seuraavaksi siis vastauksia Kristan esittämiin kysymyksiin:
1. Lempikäsityötyylisi? (virkkaaminen, neulominen, ompelu, askartelu, vaiko joku muu?)

>> Vähän päivästä riippuu, mitä tykkään tehdä, pääasiassa kuitenkin virkkaaminen ja neulominen. Ompelukonetta en omista, enkä kortteja kummoisempia askartele, mutta kaikenlaiset pienet tuunailut ovat hauskoja!

2. Mikä työsi on jäänyt eniten mieleen?

>> Varmaan ensimmäiset villasukat! Niiden tekeminen oli kohtalaisen mukavaa, vaikka kantapään ohjetta en ymmärtänytkään ja jäi kavennukset tekemättä, hah. Kuten arvata saattaa, villasukat eivät siis ole mahdottoman istuvaa mallia. Lankakin on jotain täysvillaista ja huopuvaa... Siitä on pari vuotta aikaa, mutta onneksi kehitystä on tapahtunut!

Ihkaensimmäiset villasukat!

3. Mistä haet inspiraatiota?

>> Pinterestistä, Ravelrystä, kavereilta, facebookin käsityöryhmistä sekä blogeista! Varsinkin Pinterest on petollinen paikka, sinne saatan eksyä vain ihastelemaan uusia malleja ja "pinnata" niitä tauluihini sen sijaan, että jatkaisin keskeneräisiä projektejani..

4. Suuritöisin tekeleesi?

>> Pitääkö sen olla jo valmis? :D Jos ei, niin villapaita tai äidille tekeillä oleva virkattu liina. Näistä molemmista löytyykin kuva parin postauksen takaa. Jos työn pitää olla valmis, niin ehkä papalle neulomani sukat Ullaneuleen Kontio-ohjeella. Ensimmäiset sukat, joissa piti noudattaa kaaviota, mikä teki hommasta työlästä! Kuten tästä ehkä huomaakin, en todellakaan ole neulonut pitkään, enkä muutenkaan tehnyt mitään isoja projekteja.

5. Pahin epäonnistunut työsi?

>> Varsinaisesti mikään ei ole epäonnistunut niin, että lopputulos olisi ollut ruma tai mitään, mutta pikkuveljelle tekemäni kirjoneulesukat olivat valitettavasti liian pienet. Se harmitti, koska olin itse suunnitellut villasukan kuvion mätsäämään pikkuveljelle ostamaani islantilaisneuleeseen.

6. Oudoin materiaali josta olet tehnyt/yrittänyt tehdä/haaveillut tekeväsi käsitöitä?
>> Olen haaveillut tekeväni vanhoista muovipusseista narua ja virkkaavani niistä esimerkiksi koreja tai maton. Plastic yarn eli plarn ei sikäli ole mitään outoa, Pinterestkin on pullollaan ohjeita narun tekemiseen, mutta olisihan se mukavaa vaihtelua! Koirankarvoista haluaisin myös kehrätä lankaa, mutta toistaiseksi rukki ei ole tehnyt yhteistyötä (siinä on vääränkokoinen puola, joten rukkia ei voi käyttää).

7. Missä on työnurkkauksesi?
>> Milloin missäkin! Lankoja säilytän pääasiassa sängyn alla, käsityötarvikkeita makkarin nurkassa korivaunussa ja käsitöitä teen sohvannurkassa ja matkoilla.

8. Kenelle teet käsitöitä?
>> Lahjaksi ja itselleni. Enemmän olen tainnut tehdä lahjaksi.

9. Suurin käsityöhaaveesi?
>> Saada keskeneräiset työt valmiiksi ja paljon uusia toki myös! Sekä tietysti oppia erilaisia tekniikoita ja muutenkin syventää käsityöosaamista. Niin ja saada se rukki toimimaan ja päästä kehräämään lankaa!

10. Lempiväri/värit käsitöissä?
>> Samat kuin normaalistikin: oranssi, sininen ja viininpunainen. Olen värien suhteen aika kaikkiruokainen, paitsi mustaa on vaikea työstää, etenkin talvihämärässä!

11. Entä materiaali?
>> Jaa'a, bambulanka on ihanan pehmoista, mutta eniten tulee tehtyä villa-keinokuitu-sekoituksista. Yritän kuitenkin katsoa, että luonnonkuituja olisi yli puolet langan materiaalista.

Minä haluaisin antaa tunnustusta ja haasteen eteenpäin seuraaville blogeille (täytyy kyllä sanoa, ettei minulla ole tarkkaa tietoa kyseisten blogien lukijamääristä, mutta tunnustuksen ovat ehdottomasti kaikki ansainneet):
1. Abstrakti
2. Puikoilta Pujonnu
3. Eräänä Päivänä
4. Hyväksynnän Hylje
5. Pyjamapäiviä
6. Annika Tuominen Photography
7. Valokuvaus Tuulia N.
8. Suvililja.net
9. Aavan Nurkka
10. Silmukan Saalistus
11. Epäjärjestys

Ja kysymykset haastetuille (pahoittelen hieman ympäripyöreitä kysymyksiä, johtuvat blogien erilaisista luonteista):
1. Mistä ammennat inspiraatiota tekemisiisi/bloggaamiseen?
2. Mitä harrastat bloggaamisen lisäksi?
3. Jos olisit supersankari, mikä olisi supervoimasi?
4. Mikä kappale saa sinut hyvälle tuulelle?
5. Mikä on lempipaikkasi kotimaassa?
6. Entäpä viihdytkö ulkomailla?
7. Mikä on suosikkitekeleesi/otoksesi/blogiaiheesi/kirjoituksesi (menipäs vaikeaksi)?
8. Mikä saa sinut palaamaan uudestaan johonkin blogiin?
9. Kuvaile kulunutta kesää yhdellä lauseella.
10. Oletko kokeillut tämän vuoden puolella jotain uutta ja ennenkokematonta? Mitä? Kokeiletko uudestaan?
11. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoillesi?

Kiitos vielä Kristalle haasteesta!

~ S.

Usvainen aamu

Jyväskylässä tuli eilen ihan kaatamalla vettä. Keskisuomalainen uutisoi tulvivista kaduista ja yhtäkkiä ilmestyneistä "uima-altaista". Vesisade ja kohtalaisen lämmin sää saivat aikaan sen, että jo illalla alkoi nousta sumu, joka vain paheni yön edetessä. Puoli viiden aikaan aamuyöllä avokki lähti töihin ja kommentoi sääilmiötä. Unisena tuumin, miten hienoa olisi lähteä ulkoiluttamaan kameraa (ja koiraa), mutta yritin kuitenkin jatkaa uniani. No, yritykseksi se jäi, sillä lopulta oli pakko napata kamera kantoon ja lähteä ulos. Ja onneksi lähdin, tunnelma oli jokseenkin taianomainen!

Olin liikkeellä auringonnousun aikaan, harmittaa tosin, etten saanut siitä kovin hyviä kuvia. Pilvien ja usvan takaa loistava kultainen möllykkä oli maaginen näky! Valokuvauskierrokseni tapahtui juuri oikealla hetkellä, sillä jo kävellessäni takaisin kotiin, oli usva lähes kokonaan hälventynyt ja aurinko noussut horisontista. 

Kastepisarat paljastivat myös lukuisat hämähäkinseitit. Niitä täytyy mennä ihastelemaan jonain päivänä uudestaan. Ja pitäisihän minun alkaa myös kerätä hämähäkkikokoelmaa, iiks! Siitä ehkä joskus enemmän. Jos haluat nähdä lisää aamuisia kuvia, klikkaa itsesi tästä kuvat.fi-sivustolleni!

Kuvaterkuin,

S.