Kivoja juttuja ja hyvää keliä

Viime viikon maanantaina alkoi syksyn ensimmäinen kurssi, koe-eläinkurssi tarkemmin sanottuna. Kurssin tarkoituksena on perehdyttää opiskelijat koe-eläinlainsäädäntöön, koe-eläinten käsittelyyn ja kokeiden suunnitteluun sekä tietysti eettisiin näkökulmiin. Ensimmäinen viikko toimi yhtä kalankäsittelyharjoitusta (verinäytteenotto!!) lukuunottamatta teoriapainotteisena, tämä viikko menee kirjallisia ryhmätöitä tehdessä ja ensi viikolla päästään (joudutaan?) labraan käsittelemään koe-eläimiä, lähinnä hiiriä ja rottia. Kurssi ja etenkin ensi viikko on varmasti henkisesti raskas, mutta koen, että myös hyödyllinen ammattiosaamiseni kannalta, käsittelin sitten selkärankaisia urallani tai en.

Ensimmäinen viikko tarjosi kuitenkin aherruksen lisäksi paljon mukavaa tekemistä, kurssi nimittäin järjestetään yliopiston tutkimusasemalla ihanissa puitteissa. Kävimme lähes joka päivä saunassa ja uimassa luentojen jälkeen, mutustimme valtavia mustikoita - löysipä kaveri kantarellejakin! - sekä muuten nautimme olostamme maaseudun helmassa. Yhtenä päivänä pääsimme upouuteen rantasaunaan ja kävimme laskemassa pelastusliivit päällä kosken uittouomaa. Pelastusliivikoskenlasku on laitoksemme traditio, johon vapaaehtoiset fuksit tutustutetaan heti orientaatio"leirillä". Se on niin kivaa, että itse olen ainakin jokaisen tilaisuuden tullen kinuamassa lupaa tähän aktiviteettiin!

Ja sattuipa myös niin, että Perseidit valaisivat taivasta juuri sopivasti samalla viikolla, kun olimme kaukana kaupungin valoista. Ensimmäisenä päivänä pilvipeite vähän haittasi katsomista, enkä nähnytkään kuin yhden tähdenlennon, mutta seuraavana yönä onni potkaisi, ja kolme välähdystä kirvoitti kiljunaa tyttölaumamme suista. 

Tuli myös neulottua lähes puolitoista sukkaa, mikä on aika saavutus parille päivälle. Liian usein käy niin, että kyllästyn jo muutaman kierroksen jälkeen, mutta nyt neuloin tyytyväisenä useamman tunnin putkeen. Ensi perjantain tentissä nähdään, pitääkö tutkimus neulomisen keskittymistä parantavista vaikutuksista minun kohdallani paikkaansa! Tentistä on povattu hurjan vaikeaa, ja ryhmätehtävistä parhaiten suoriutuville on luvassa helpotuspisteitä. 

Lisäksi lauantaina oli yhden ystävän tuparit ja toisen vaihtoonläksiäiset ja sunnuntaina kävimme yhden ystäväpariskunnan kanssa nepalilaisessa ravintolassa ja ruokamarkkinoilla. Säätkin hellivät koko viikon ja ainoastaan parina yönä tuli vettä, eli aika mahtavat päivät kokonaisuudessaan, tätä lisää!

Juu'u, ei muuta kuin ryhmätehtävien kimppuun kiireesti!

Eloterkuin,

S.

Valmista ja keskeneräistä

Varautukaahan henkisesti, sillä luvassa on käsityöpostaus! Olen käsitöiden suhteen vähän samanlainen kuin muutenkin harrastusteni kanssa: tekeminen on kausiluonteista. Lisäksi tarvitsen monta erilaista työtä, koska aina ei huvita. En siis yleensä pelkää aloittaa uutta, jos vanhat tökkivät. Tällä on toki paljon huonoja puolia, suurimpana se, että töiden valmistuminen kestää kauan. Oikeasti kauan. Esimerkkinä pyöreä, virkattu liina, joka on ollut kohta kolme vuotta kesken. Pisin tauko sen tekemisestä kesti puolitoista vuotta, eli kyse on todellakin ikuisuusprojektista, hahhah.

Olen "lähtöisin" Rudolf Steiner -koulusta, jos näin voi sanoa, eli olen koko pienen ikäni tehnyt erilaisia käsitöitä. Ensimmäisen neulontatyöni olen siis tehnyt jo ala-asteella, ellen väärin muista, ensimmäisellä tai toisella luokalla. Kesti kuitenkin aika pitkään, ennen kuin koulun jälkeen tartuin vapaaehtoisesti puikkoihin. Virkkaaminen oli luontevampaa, joskin sekin harrastus tuli vasta lukion jälkeen. Varsinainen käsityöhistoriani on siis alkanut jo kauan sitten, mutta saanut tuulta purjeisiinsa vasta lähivuosina. Nykyään taidan neuloa enemmän kuin virkata. En ole kummassakaan mikään kovin taitava (etenkään neulomisessa), mutta mottoni käsitöiden suhteen on ollut "jos haluat jotain, sen kun vain teet". Lisäksi olen ehkä hieman suuruudenhullu välillä, ja esimerkiksi looppaaminen piti tietenkin aloittaa heti kahdesta sukasta ja vielä varpaista varteen neulomalla. 

Tässä yllä se jo mainittu ikuisuusliina. Halkaisija työllä on ehkäpä 40 senttiä eli ei vielä paljon mitään. Yhteen kierrokseen menee kuitenkin jo niin älytön aika, että kyllästyn nopeasti. Ohje on jostain vuosituhannen vaihteen virkkauslehdestä, eikä sinänsä kovin vaikea, mutta työläs. Lankana Novitan joku ohut virkkauslanka, joka sekin on paksumpi, kuin ohjeessa mainittu, heh. Kyllä tämä vielä joskus valmistuu!

Ensimmäinen islantilainen villapaita - tai raakile. Alaosa syntyi nopeasti ja helposti, mutta värinvaihtojen myötä homma muuttui stressaavaksi. En nimittäin haluaisi, että paidasta tulee niin tiukka pitkien langanjuoksujen takia, ettei sitä voi käyttää. Tämäkin tulee valmistumaan jossain kohtaa, mutta katsotaan saanko sen ensi talveksi vielä käyttöön.. Malli on Islannista ostetusta villapaitalehdestä, ja tämän paidan piti olla harjoituskappale, sillä ostin visiitilläni langat toiseenkin paitaan. Olen kyllä vähän kironnut, että valitsin juuri tämän mallin, sillä normaalistihan islantilaisissa villapaidoissa kuvio on kaarrokkeessa, eikä pitkät langanjuoksut siellä niin haittaa. Liika kireys tuossa rinnan alapuolella voi kuitenkin pahimmillaan estää koko paidan käyttämisen. Pitäisi vain ryhdistäytyä tämän kanssa!

Tämän piti olla nopea huiviprojekti, toisin kävi. Sain hyvän syyn jättää työn kesken, kun juhlamekkoni väri vaihtui, eikä minulla ollutkaan huiville enää nopeasti tarvetta. Tajusin myös lukeneeni ohjetta väärin, enkä siis tiedä, millainen tästä loppupeleissä tulee, vai puranko vain kaiken. No, ketä minä huijaan: olen huono purkamaan, eli todennäköisesti jatkan ja katson, mitä tulee. Mallina siis Ravelrystä löytyvä Nightsongs, joka on mielestä ihan älyttömän kaunis. Tästä ei ihan sellaista enää tosin saa, hah.

Sitten jotain valmistakin! Kahden illan virkkausprojektimatto! Olen lopputulokseen äärimmäisen tyytyväinen, joskin vihaan tuota lankaa ihan sydämeni pohjasta. Viimeinen kuva havainnollistaa paksuuseron. Paksuus vaihteli yhden kierroksenkin sisällä noin paljon, ei kivaa. Tehty koon 10 koukulla, olisin kaivannut paksumpaa ja pidempää koukkua. Kudetta taisi mennä viisi kiloa, jos muistan oikein. Maton halkaisija kulmasta kulmaan 110 cm ja sivusta sivuun noin 95 cm. Ohjeen alkuosa on täältä, mutta sitten piti alkaa soveltaa - tietenkin! Oikein kiva ja hurjan nopea projekti, vaihteeksi siis näinkin.

Näiden lisäksi aloin toissa päivänä tehdä sukkia tällä ohjeella Fortissima Cotton Strech -langasta. Tulossa siis kesäsukat, mutta katsotaan minä kesänä saan ne jalkaan! Lanka tuntuu ihanalta, vaikkakin tuon matonkuteen jälkeen ihan hurjan ohuelta. Olen yhdet Ne On Vaan Sukat jo tehnytkin, malli on simppeli, mutta kirjavalla langalla mielestäni kuitenkin oikein nätti! Minulla on myös yhdet Reaverset aloitettuna, mutta niistä purin jo kerran kantapään ja laitoin työn jäähylle.. Suunnitteilla on pari mattoa, se yksi islantilainen villapaita, huiveja, koreja ja niin edelleen, yritän kuitenkin kovasti hillitä itseäni, etten ihan kaikkea aloittaisi kerralla.

Tällaista tänään, seuraavaksi vuorossa tenttiinlukua, vaikka voinette arvata, että paljon mielummin tekisin käsitöitä!

~ S.