Tästä ei työ parane

Niin se kesä vain vierähti ohitse, vaikka elokuun lopulle siunaantuikin muutama aivan ihana lämmin ja aurinkoinen päivä. Eräänä aamuna maa oli värjääntynyt keltaisista lehdistä ja ilmassa oli selvästi syksyinen kirpeys. Syksyn myötä myös uudet opiskelijat saapuivat kaupunkiin, ja tänä vuonna sainkin kunnian toimia yhtenä oman laitokseni tutoreista. Takana on neljä päivää työskentelyä vihreissä haalareissa ja violetissa tutor-paidassa, nimikyltti rinnassa. Tiistaina fuksien nimenhuudossa ja ensimmäisessä infossa jännitin varmaan yhtä paljon kuin hekin, mutta myöhemmin viikolla sain kuulla olleeni vakuuttava ja peittäneeni muutenkin jännitykseni hyvin. Huh! 

Saunaillassa ensimmäisenä päivänä piti jokaisen vuorollaan piirtää paperiin yhden ihmisen joku osa. Tällaisen kuvan sain itsestäni, haha <3

Olemme oman fuksiryhmäni kanssa kierrelleet infoissa ja tutustuneet kaupunkiin sekä tietysti piipahtaneet yöelämässä. Ihan vilpittömästi voin sanoa, että minulla ainakin on ollut hauskaa! Olen saanut uusia kavereita ja ehkäpä kaveruus vielä ajan mittaan syvenee. Lisäksi haalarit ovat ehkä paras työasu ikinä, kun viihteelle lähtiessä tarvitse vaihtaa kuin paita, niin se muuttuukin yhtäkkiä juhla-asuksi.

Ensi viikon perjantaina alkaa oma aherrus, mutta sitä ennen on luvassa ainakin Lentävä Lähtö Konneveden tutkimusasemalla. Omista alkuajoistani muistan, miten mukava kokemus se oli - vaikka toki aika on voinut vähän kullata muistoja, haha. Tutorointiviikosta ei oikeastaan ole muita kuvia, kuin selfieitä työasussa ja pari hassua räpsyä Semmareiden konsertista sekä hurjan hyvästä lounaasta Sonaatin uudessa Uno-ravintolassa. Toivottavasti saadaan jossain kohtaa omasta pienryhmästä napattua joku yhteiskuva!

Hyvää syksyn alkua kaikille! Seuraavaksi varmaankin luvassa käsityöpostaus, sillä puolitoista paria odottaa jo malttamattomana pääsyä raportoitavaksi - sekä vähän ikävöintiä, sillä avokkini on ollut toista viikkoa jo Uudessa-Seelannissa, emmekä näe ennen helmikuun loppua.

~ S.

Kivoja juttuja ja hyvää keliä

Viime viikon maanantaina alkoi syksyn ensimmäinen kurssi, koe-eläinkurssi tarkemmin sanottuna. Kurssin tarkoituksena on perehdyttää opiskelijat koe-eläinlainsäädäntöön, koe-eläinten käsittelyyn ja kokeiden suunnitteluun sekä tietysti eettisiin näkökulmiin. Ensimmäinen viikko toimi yhtä kalankäsittelyharjoitusta (verinäytteenotto!!) lukuunottamatta teoriapainotteisena, tämä viikko menee kirjallisia ryhmätöitä tehdessä ja ensi viikolla päästään (joudutaan?) labraan käsittelemään koe-eläimiä, lähinnä hiiriä ja rottia. Kurssi ja etenkin ensi viikko on varmasti henkisesti raskas, mutta koen, että myös hyödyllinen ammattiosaamiseni kannalta, käsittelin sitten selkärankaisia urallani tai en.

Ensimmäinen viikko tarjosi kuitenkin aherruksen lisäksi paljon mukavaa tekemistä, kurssi nimittäin järjestetään yliopiston tutkimusasemalla ihanissa puitteissa. Kävimme lähes joka päivä saunassa ja uimassa luentojen jälkeen, mutustimme valtavia mustikoita - löysipä kaveri kantarellejakin! - sekä muuten nautimme olostamme maaseudun helmassa. Yhtenä päivänä pääsimme upouuteen rantasaunaan ja kävimme laskemassa pelastusliivit päällä kosken uittouomaa. Pelastusliivikoskenlasku on laitoksemme traditio, johon vapaaehtoiset fuksit tutustutetaan heti orientaatio"leirillä". Se on niin kivaa, että itse olen ainakin jokaisen tilaisuuden tullen kinuamassa lupaa tähän aktiviteettiin!

Ja sattuipa myös niin, että Perseidit valaisivat taivasta juuri sopivasti samalla viikolla, kun olimme kaukana kaupungin valoista. Ensimmäisenä päivänä pilvipeite vähän haittasi katsomista, enkä nähnytkään kuin yhden tähdenlennon, mutta seuraavana yönä onni potkaisi, ja kolme välähdystä kirvoitti kiljunaa tyttölaumamme suista. 

Tuli myös neulottua lähes puolitoista sukkaa, mikä on aika saavutus parille päivälle. Liian usein käy niin, että kyllästyn jo muutaman kierroksen jälkeen, mutta nyt neuloin tyytyväisenä useamman tunnin putkeen. Ensi perjantain tentissä nähdään, pitääkö tutkimus neulomisen keskittymistä parantavista vaikutuksista minun kohdallani paikkaansa! Tentistä on povattu hurjan vaikeaa, ja ryhmätehtävistä parhaiten suoriutuville on luvassa helpotuspisteitä. 

Lisäksi lauantaina oli yhden ystävän tuparit ja toisen vaihtoonläksiäiset ja sunnuntaina kävimme yhden ystäväpariskunnan kanssa nepalilaisessa ravintolassa ja ruokamarkkinoilla. Säätkin hellivät koko viikon ja ainoastaan parina yönä tuli vettä, eli aika mahtavat päivät kokonaisuudessaan, tätä lisää!

Juu'u, ei muuta kuin ryhmätehtävien kimppuun kiireesti!

Eloterkuin,

S.

BiTailua Isolla Kirkolla

Vuosi opiskelua pulkassa (no.. olin syyslukukauden Islannissa ja toukokuun lopulle jatkuu nyt kurssit, mutta ymmärtänette pointin), siitä merkkinä joka vuosi järjestettävä valtakunnallinen biologianopiskelijoiden tapaaminen. Tai tänä vuonna biotieteilijöiden tapaaminen, mutta eniveis! Tapahtumaa järkkäsivät tänä vuonna Helsingin yliopiston biotieteilijät eli me muut pääsimme käymään isolla kirkolla, oujee! 

Iso Kirkko !!

Aiemmista vuosista poiketen, tapahtuma oli tällä kertaa nelipäiväinen, torstaista sunnuntaihin. Torstaina kello 16:00 starttasi Syrinxin ja Otsonin eli meidän keski-suomalaisten biotieteilijöiden ainejärjestöt kohti Helsinkiä. Bussissa vallitsi hyvä meno ja musiikki soi, vaikka mukaan lähtikin tänä vuonna alle 30 henkeä (vertailun vuoksi: viime vuonna mukana oli viitisenkymmentä päätä). Tavaroiden dumppaamisen jälkeen bussi kuljetti meidät vielä Viikistä keskustaan uudelle yo-talolle, missä ensimmäisen illan pippalot järjestettiin. Tila oli pieni, ahdas ja kuuma, eikä oikeastaan ainejärjestöiden esittäytymisen lisäksi mitään ihmeempää tapahtunutkaan. Syrreläiset lähtivät kohtalaisen aikaisin mäkkärin kautta makuupaikkoja rakentelemaan, sillä perjantain herätys oli jo kello 6:30.

Valmiina BiTaan!

Sörnai gusha goes Jyväskylän bilsarit

Jep, vähemmästäkin kiukustuu, ja majoitukseen liittyvät seikat aiheuttivatkin aika paljon närää, eikä minusta ihan suotta. Joka aamu oli nimittäin aikainen herätys, minkä päätteeksi kamat piti kasata pukkareihin, ja joka yö levittää takaisin. Makuusalissa paloivat valot läpi yön, eikä ryhmämajoitustilassa luonnollisestikaan ole kovin hiljaista. En itse keksi yhtään hyvää syytä siihen, miksi meidät piti majoittaa juuri Viikkiin monnarille, eikä jonnekin muualle. Okei, luennot pidettiin Viikin kampuksella ja onhan se muutenkin biotieteilijöiden "koti", mutta koska meille joka tapauksessa jaettiin kahden päivän bussiliput, olisimme ihan hyvin voineet tulla vähän kauempaakin kampukselle. Se siitä purnauksesta, iloisempiin asioihin!

Perjantaina aktiiviset opiskelijat päättivät olla ei-niin-aktiivisia ja lähteä tutustumaan Helsinkiin. Kiersimme Helsingistä kotoisin olevan syrreläisen johdolla ottamassa selfieitä tärkeiden nähtävyyksien luona. Kiersimme Tuomiokirkon edustalta Mantan patsaalle, sieltä Stockmannin vessan ja Akateemisen kirjakaupan sekä Starbucksin kautta Kolmen Sepän patsaalle ja lounastauon jälkeen luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Museo villitsi pienet biologit ihan täysin, eikä sen jälkeen valloittamamamme Sea Life kyllä jäänyt kakkoseksi. Hurjan kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme takaisin Viikkiin hakemaan saunakamat ja sieltä sitten uudelle  ylioppilastalolle saunomaan. Tällä kertaa juhlat olivat vähän pirteämmät kuin edellisenä iltana ja saunaankin pääsi, vaikka se pieni olikin.

Google+ kivasti tämän giffin rakensi, niin pakkohan se on jakaa!

Luonnontieteellinen <3

Lauantaina oli ohjattu retki Korkeasaareen ja iltaohjelmana bitapprolympialaiset eli appron ja olympialaisten yhdistelmä Kalliossa. Oli mahtava käydä Korkeasaaressa, ensi kerralla otan kameran mukaan! Bitapprolympialaisetkin olivat ihan hauska kokemus, vaikka tässä kohtaa väsymys alkoi olla aika hurjaa. Ehdimme kiertää kolme baaria kolmestatoista ja viisi rastia kuudesta. Pippalot pidettiin Kaivohuoneella, mutta aika nopeasti piti luovuttaa ja lähteä unipuuhiin.

Pakollinen Metron liukuportaat -selfie

Sunnuntaina herätys oli 7.30 ja aamupalan jälkeen lähti bussi kotiin. Olipas seikkailu! BiTan aikaan tuli nukuttua ehkä alle 15 tuntia, sekin katkonaista unta edellä mainituista syistä johtuen. Ensi vuonna Turkuun, toivottavasti reissu on yhtä kiva ja parempiuninen!

BiTa-fiiliksin,

S.