Long time no see

Ihana Uusi-Seelanti

Olisin voinut heittää otsikoon jotain Pasila-läppää, mutta jätän sen nyt tekemättä. Vaan enpä ole pitkään aikaan saanut kirjoitettua blogia. Olen kyllä varmaan viikottain miettinyt kirjoittavani, vähän hahmotellut aiheitakin, mutta siihen se on sitten jäänyt. En ole varma, että mihin suuntaan haluaisin blogiani viedä. Aika sekavahan se on nykyiselläänkin, vähän elämästäni, vähän käsitöiä, vähän valokuvausta ja mitä milloinkin huvittaa, mutta silti kynnys postata jotain vihervassariränttiä on suuri. Enkä oikein tiedä edes miksi, koska ei tällä lukijamäärällä lukijoiden takia kirjoiteta :-D

Turussa järjestettiin tämän vuoden BiTa, eikä sää todellakaan hellinyt. Nättiä oli silti!

Toisaalta olen halunnut pitää vapaamman linjan blogissani, ja jos alkaisin kirjoittaa yhteiskunnallisia juttuja tai vaikkapa tieteestä, niin jollain tapaa kynnys nousisi. Pitäisi oikeasti tietää, mitä aikoo kirjoittaa ja vieläpä kirjoittaa se hyvin, perustellusti, ymmärrettävästi. Etenkin näin omalla naamalla kirjoittaessa, sillä koskaan ei voi tietää, kuka päätyy lukemaan blogia.

Mummokoira unilla.

No, näin kevyemmissä tunnelmissa jatkaakseni: kevät on mennyt mukavasti. Olin viisi viikkoa Uudessa-Seelannissa (siitä ainakin pitäisi kirjoittaa postaus ja laittaa kuvia), olen vähän opiskellut ja aloittanut gradun tekemisen, käsitöitäkin on vähän päässyt valmistumaan ja tietysti tuttuun tapaani olen aloittanut myös uusia. Kaikenlaista. No, pitää yrittää ottaa kiinni näissä aiheissa ja jälleen kerran yrittää kunnostautua bloggarina.

Gradun valmistelua: perunankasvatusta.

Blogitäyteistä alkukesää,

S.

Tieteen popularisoinnista

Huh, onpas jäänyt blogin päivittäminen vähälle. Aiheita olisi kyllä aijoittain ollut, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Nytkin pitäisi oikeasti tehdä töitä, mutta prokrastinointi kunniaan! 

Tuli jälleen kaverin kanssa keskustelua tieteen popularisoinnista ja erityisesti siitä, miten sitä tulisi opettaa yliopistossa tieteilijöille enemmän. Olin yläasteella ja lukiossa ihan näppärä kirjoittaja. Luin paljon ja kirjoitin vapaa-ajallani. Yliopistossa tilanne muuttui, enkä nykyään kirjoita oikeastaan muuta kuin tenttivastauksia ja kurssitöitä. Ne ovat kielellisesti hyvin kaukana populaaritekstistä. Tenttivastauksista pitää yrittää saada mahdollisimman lyhyitä ja ytimekkäitä. Kurssitöissä noudatetaan yleensä tieteellisen artikkelin rakennetta, IMRADia, eli johdantoa, metodeita, tuloksia ja tulosten tarkastelua. Näitä tekstityyppejä yhdistää se, että molemmat ovat suunnattu vertaisille. 

Välillä tuntuu, että olen täysin kadottanut kyvyn kirjoittaa normaalia tekstiä. Tai edes tekstiä, joka olisi oikeasti selvää ja helppolukuista. Tavallisen blogitekstinkin tuottaminen on vaikeaa, en ole tyytyväinen, mutten osaa korjata tilannetta. Olisi ensiarvoisen tärkeää osata kirjoittaa tiedettä kansanomaisesti, sillä kuka paremmin tieteestä tietäisi, kuin tutkija itse. Silti osa tutkijoista on vakaasti sitä mieltä, että ei ole meidän (heidän) homma selostaa asioita "tavalliselle kansalla". Kenen sitten? Meille tarjotaan yksi valinnainen kurssi tieteen popularisoinnista oman pääaineen, siis ekologian ja evoluutiobiologian, maisteriopinnoissa. Yksi. Sekin kurssi on lyhyt, muutaman tapaamiskerran kurssi, jonka lopuksi tuotetaan mielipidekirjoitus paikallislehteen. Kurssi itsessään oli hyvä, muokkasimme tekstejämme sarjakuvapiirtäjä Seppo Leinosen sekä toimittaja Juha Kauppisen avustuksella. Aikaa vain oli aivan liian vähän, ja tuollaisille kursseille olisi paljon enemmänkin kysyntää.

Täytyisi tietenkin viedä tätä viestiä laitokselle, eikä vain kirjoittaa asiasta blogissa, mutta ehkä jonakin päivänä saan suunnattua prokrastioni oikeasti tärkeisiin asioihin! Tässäpä tämä pieni pohdinta tällä kertaa. Luultavasti olin ajatellut kirjoittaa jotain muutakin, mutta kuten sanottua, kirjallinen viestintäni on nykyään heikkoa ja niin edespäin, haha.

~ S