BiTailua Isolla Kirkolla

Vuosi opiskelua pulkassa (no.. olin syyslukukauden Islannissa ja toukokuun lopulle jatkuu nyt kurssit, mutta ymmärtänette pointin), siitä merkkinä joka vuosi järjestettävä valtakunnallinen biologianopiskelijoiden tapaaminen. Tai tänä vuonna biotieteilijöiden tapaaminen, mutta eniveis! Tapahtumaa järkkäsivät tänä vuonna Helsingin yliopiston biotieteilijät eli me muut pääsimme käymään isolla kirkolla, oujee! 

Iso Kirkko !!

Aiemmista vuosista poiketen, tapahtuma oli tällä kertaa nelipäiväinen, torstaista sunnuntaihin. Torstaina kello 16:00 starttasi Syrinxin ja Otsonin eli meidän keski-suomalaisten biotieteilijöiden ainejärjestöt kohti Helsinkiä. Bussissa vallitsi hyvä meno ja musiikki soi, vaikka mukaan lähtikin tänä vuonna alle 30 henkeä (vertailun vuoksi: viime vuonna mukana oli viitisenkymmentä päätä). Tavaroiden dumppaamisen jälkeen bussi kuljetti meidät vielä Viikistä keskustaan uudelle yo-talolle, missä ensimmäisen illan pippalot järjestettiin. Tila oli pieni, ahdas ja kuuma, eikä oikeastaan ainejärjestöiden esittäytymisen lisäksi mitään ihmeempää tapahtunutkaan. Syrreläiset lähtivät kohtalaisen aikaisin mäkkärin kautta makuupaikkoja rakentelemaan, sillä perjantain herätys oli jo kello 6:30.

Valmiina BiTaan!

Sörnai gusha goes Jyväskylän bilsarit

Jep, vähemmästäkin kiukustuu, ja majoitukseen liittyvät seikat aiheuttivatkin aika paljon närää, eikä minusta ihan suotta. Joka aamu oli nimittäin aikainen herätys, minkä päätteeksi kamat piti kasata pukkareihin, ja joka yö levittää takaisin. Makuusalissa paloivat valot läpi yön, eikä ryhmämajoitustilassa luonnollisestikaan ole kovin hiljaista. En itse keksi yhtään hyvää syytä siihen, miksi meidät piti majoittaa juuri Viikkiin monnarille, eikä jonnekin muualle. Okei, luennot pidettiin Viikin kampuksella ja onhan se muutenkin biotieteilijöiden "koti", mutta koska meille joka tapauksessa jaettiin kahden päivän bussiliput, olisimme ihan hyvin voineet tulla vähän kauempaakin kampukselle. Se siitä purnauksesta, iloisempiin asioihin!

Perjantaina aktiiviset opiskelijat päättivät olla ei-niin-aktiivisia ja lähteä tutustumaan Helsinkiin. Kiersimme Helsingistä kotoisin olevan syrreläisen johdolla ottamassa selfieitä tärkeiden nähtävyyksien luona. Kiersimme Tuomiokirkon edustalta Mantan patsaalle, sieltä Stockmannin vessan ja Akateemisen kirjakaupan sekä Starbucksin kautta Kolmen Sepän patsaalle ja lounastauon jälkeen luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Museo villitsi pienet biologit ihan täysin, eikä sen jälkeen valloittamamamme Sea Life kyllä jäänyt kakkoseksi. Hurjan kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme takaisin Viikkiin hakemaan saunakamat ja sieltä sitten uudelle  ylioppilastalolle saunomaan. Tällä kertaa juhlat olivat vähän pirteämmät kuin edellisenä iltana ja saunaankin pääsi, vaikka se pieni olikin.

Google+ kivasti tämän giffin rakensi, niin pakkohan se on jakaa!

Luonnontieteellinen <3

Lauantaina oli ohjattu retki Korkeasaareen ja iltaohjelmana bitapprolympialaiset eli appron ja olympialaisten yhdistelmä Kalliossa. Oli mahtava käydä Korkeasaaressa, ensi kerralla otan kameran mukaan! Bitapprolympialaisetkin olivat ihan hauska kokemus, vaikka tässä kohtaa väsymys alkoi olla aika hurjaa. Ehdimme kiertää kolme baaria kolmestatoista ja viisi rastia kuudesta. Pippalot pidettiin Kaivohuoneella, mutta aika nopeasti piti luovuttaa ja lähteä unipuuhiin.

Pakollinen Metron liukuportaat -selfie

Sunnuntaina herätys oli 7.30 ja aamupalan jälkeen lähti bussi kotiin. Olipas seikkailu! BiTan aikaan tuli nukuttua ehkä alle 15 tuntia, sekin katkonaista unta edellä mainituista syistä johtuen. Ensi vuonna Turkuun, toivottavasti reissu on yhtä kiva ja parempiuninen!

BiTa-fiiliksin,

S.

Islantikaipuu

Tulen ja jään saari, myrskytuulten ja alati vaihtuvien sääilmiöiden tyyssija, uskomattoman karun kauneuden maailma: Islanti. Tällaisia ikävänpuuskia on joulukuisesta kotiutumisestani lähtien ollut aina silloin tällöin. Ja ihmekös tuo, Islanti oli upea, enkä kolmessa kuukaudessa ehtinyt edes näkemään paljoa. Ihan liian vähän, jos totta puhutaan. Mutta tarpeeksi menettääkseni sydämeni tuolle piskuiselle maalle ihan totaalisesti. Haluan omistaa tämän postauksen muutamille Islannissa ottamilleni valokuville. 

Mikä ikävä... Kuvia olisi jaettavaksi vielä vaikka kuinka ja paljon, täytyy ehkä tehdä toinenkin Islanti-postaus. Tällä kertaa esittelyssä uskomaton luonto. Jotenkin olin siinä harhakuvitelmassa, että valtavaa kaipuutani olisi edes hieman helpottanut muistelu kuvien muodossa. Kävi kuitenkin päinvastoin, kaipuuni Islantiin on yhä suurempi. Vielä joskus, sammalen peittämän vuoriston maa, vielä joskus.

~ S.

Kevätkuvakatsaus

Eilen oli aivan ihana keli, joten koiranulkoilutuksen ohessa ulkoilutin myös kameraa pitkästä aikaa! Olin vähän laiskalla tuulella, enkä jaksanut raahata kuin kiinteän 50 millisen objektiivin mukanani, joten kuvat ovat sen mukaisia. No, pääsipä kerrankin leikkimään makrokuvaajaa!

Tällaista tällä kertaa! Tykkäsin erityisesti tuosta suloisesta siilistä <3 Se oli kamalan kiukkuinen ja tuhisi ja sähisi ihan urakalla. Hölmö otus. Nähtiin myös kiukkuinen orava suuri käpy suussaan, sekin huuteli äkäisenä puusta. Hassuja eläimiä!

~ S.

Vähän herkkuja ja vähän heppailua

Kävimme avopuolison kanssa teehuoneella herkuttelemassa yhtenä päivänä, ja mukaan tarttui chilillä ja ananaksella maustettua matea. Voin sanoa, että on potkua! Ei kyllä liikaa, vaikken ehkä ole kovin jäävi sanomaan, kun chiliä on tullut popsittua ihan hyvän aikaa. Suosittelen chilin ystäville lämpimästi tuota Lohikäärmeen Raivoa!

Tänään tuli shoppailtua lempilankakaupan varaston tyhjennysmyynnissäkin. Virallisesti liike on jo lopettanut, mutta omistajan ehtimisen ja varaston riittoisuuden vuoksi tällaisia satunnaisia tyhjäysmyyntejä on ollut. Olen onnistuneesti ollut muualla kaikkina muina kertoina, joten riemuitsin suuresti, kun kerrankin aikataulut kävivät yksiin. Mukaan tarttui Dropsin Paris-lankaa, josta ajattelin tehdä koiralle jotain, pari kerroslaskuria, rasia, silmukkamerkkejä ja kuminauhaa.

Päivä parantui parantumistaan iltaa kohden, kun parin viikon tauon jälkeen pääsin ratsastamaan! Kenttä oli sula ja voisi sitä sanoa kuivaksikin, joten pääsimme kunnolla ratsastamaan kevätliukkaiden jälkeen. Ja totta kai kelistä otettiin kaikki irti puomitreenillä. Jaiks, ekaa kertaa viiteen vuoteen puomeja, ja alla hevonen, joka oli kuuleman mukaan koko alkuviikon puomitunneilla kaahannut kaistapäisesti. Kyseessä oli lisäksi vasta toinen kerta, kun kyseisellä hevosella menin, joten arvatenkin vähän jännitti. Opettajan puheet ylireippaasta hevosesta pitivät kyllä paikkansa, mutta ei sitä kaistapäiseksi voinut sanoa millään. Ei pelottanutkaan pienestä steppailusta huolimatta, sillä hevonen kuunteli kyllä koko ajan, sillä oli vain virtaa. 

Oli mahtava tunti! Olisin voinut ratsastaa huomattavasti paremmin, sillä jotenkin unohduin pohkeet irti ja suitsiin kiinni, kunnes opettaja muistutteli ratsastamaan. En tiedä mikä aivojumi minulle aina iski. Oli meillä kuitenkin hevosen kanssa hyviäkin hetkiä, ja opettajalta tuli kehuja tunnin aikana tapahtuneesta kehityksestä. Tällä hevosella ulkoapujen katoaminen korostui. Olen kyllä tiedostanut, että minulla on siinä paljon korjattavaa, mutta nyt apujen hukkuminen sekoitti koko pakan. Vähemmän sisäohjaa, enemmän ulkojalkaa - näillä eväillä ensi tunnille!

Nyt chiliteetä nautiskelemaan ja rentoutumaan. Hyvää viikonloppua! 

~ S.