Long time no see

Ihana Uusi-Seelanti

Olisin voinut heittää otsikoon jotain Pasila-läppää, mutta jätän sen nyt tekemättä. Vaan enpä ole pitkään aikaan saanut kirjoitettua blogia. Olen kyllä varmaan viikottain miettinyt kirjoittavani, vähän hahmotellut aiheitakin, mutta siihen se on sitten jäänyt. En ole varma, että mihin suuntaan haluaisin blogiani viedä. Aika sekavahan se on nykyiselläänkin, vähän elämästäni, vähän käsitöiä, vähän valokuvausta ja mitä milloinkin huvittaa, mutta silti kynnys postata jotain vihervassariränttiä on suuri. Enkä oikein tiedä edes miksi, koska ei tällä lukijamäärällä lukijoiden takia kirjoiteta :-D

Turussa järjestettiin tämän vuoden BiTa, eikä sää todellakaan hellinyt. Nättiä oli silti!

Toisaalta olen halunnut pitää vapaamman linjan blogissani, ja jos alkaisin kirjoittaa yhteiskunnallisia juttuja tai vaikkapa tieteestä, niin jollain tapaa kynnys nousisi. Pitäisi oikeasti tietää, mitä aikoo kirjoittaa ja vieläpä kirjoittaa se hyvin, perustellusti, ymmärrettävästi. Etenkin näin omalla naamalla kirjoittaessa, sillä koskaan ei voi tietää, kuka päätyy lukemaan blogia.

Mummokoira unilla.

No, näin kevyemmissä tunnelmissa jatkaakseni: kevät on mennyt mukavasti. Olin viisi viikkoa Uudessa-Seelannissa (siitä ainakin pitäisi kirjoittaa postaus ja laittaa kuvia), olen vähän opiskellut ja aloittanut gradun tekemisen, käsitöitäkin on vähän päässyt valmistumaan ja tietysti tuttuun tapaani olen aloittanut myös uusia. Kaikenlaista. No, pitää yrittää ottaa kiinni näissä aiheissa ja jälleen kerran yrittää kunnostautua bloggarina.

Gradun valmistelua: perunankasvatusta.

Blogitäyteistä alkukesää,

S.