Niin se kesä vain vierähti ohitse, vaikka elokuun lopulle siunaantuikin muutama aivan ihana lämmin ja aurinkoinen päivä. Eräänä aamuna maa oli värjääntynyt keltaisista lehdistä ja ilmassa oli selvästi syksyinen kirpeys. Syksyn myötä myös uudet opiskelijat saapuivat kaupunkiin, ja tänä vuonna sainkin kunnian toimia yhtenä oman laitokseni tutoreista. Takana on neljä päivää työskentelyä vihreissä haalareissa ja violetissa tutor-paidassa, nimikyltti rinnassa. Tiistaina fuksien nimenhuudossa ja ensimmäisessä infossa jännitin varmaan yhtä paljon kuin hekin, mutta myöhemmin viikolla sain kuulla olleeni vakuuttava ja peittäneeni muutenkin jännitykseni hyvin. Huh!
 |
| Saunaillassa ensimmäisenä päivänä piti jokaisen vuorollaan piirtää paperiin yhden ihmisen joku osa. Tällaisen kuvan sain itsestäni, haha <3 |
Olemme oman fuksiryhmäni kanssa kierrelleet infoissa ja tutustuneet kaupunkiin sekä tietysti piipahtaneet yöelämässä. Ihan vilpittömästi voin sanoa, että minulla ainakin on ollut hauskaa! Olen saanut uusia kavereita ja ehkäpä kaveruus vielä ajan mittaan syvenee. Lisäksi haalarit ovat ehkä paras työasu ikinä, kun viihteelle lähtiessä tarvitse vaihtaa kuin paita, niin se muuttuukin yhtäkkiä juhla-asuksi.
Ensi viikon perjantaina alkaa oma aherrus, mutta sitä ennen on luvassa ainakin Lentävä Lähtö Konneveden tutkimusasemalla. Omista alkuajoistani muistan, miten mukava kokemus se oli - vaikka toki aika on voinut vähän kullata muistoja, haha. Tutorointiviikosta ei oikeastaan ole muita kuvia, kuin selfieitä työasussa ja pari hassua räpsyä Semmareiden konsertista sekä hurjan hyvästä lounaasta Sonaatin uudessa Uno-ravintolassa. Toivottavasti saadaan jossain kohtaa omasta pienryhmästä napattua joku yhteiskuva!
Hyvää syksyn alkua kaikille! Seuraavaksi varmaankin luvassa käsityöpostaus, sillä puolitoista paria odottaa jo malttamattomana pääsyä raportoitavaksi - sekä vähän ikävöintiä, sillä avokkini on ollut toista viikkoa jo Uudessa-Seelannissa, emmekä näe ennen helmikuun loppua.
~ S.
