sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Hyttystenruokaa

Huh, onpas vaan ollutkin pitkä tauko kirjoittamisesta. Olen kyllä monesti päättänyt, että tänään kirjoitan, kun jotain juttuja olisi kuitenkin kerrottavana, mutten vain ole saanut aikaiseksi. Tähän se bloggaamiseni yleensä kaatuu, laiskuuteen, eikä siihen, ettei aiheita riittäisi. Tänään oli kuitenkin vihdoin se päivä! Ja ajattelinkin kirjoittaa tutkimusryhmässä tehtävästä harjoittelusta. Vietin viime viikon tiistaista perjantaihin kurssikaverin gradun maastohommissa mittailemassa erilaisia asioita hakkuuaukoilta, säästän teidät yksityiskohdilta. Kivaa on ollut, vaikkakin myös rankkaa. Työtunteja kertyi neljälle päivälle 37 eli ihan hyvä määrä, voi olla, että tulevalla viikolla tehdään vielä pidempiä päiviä. 

On ollut kiva viettää aikaa ulkona ja koko viime viikon oli ihan hyvä kelikin. Yhdellä koealoista asuu hurjasti hyttysiä, mikä tietysti vähentää työnteon riemua, mutta oikeanlaisella varustuksella niiden kanssa pärjää kyllä. Eikä ahkeroidessa tule niin kiinnitettyä inisijöihin edes huomiota, elleivät ne sitten tunge naamaan. Maassa möyriminen, jota liikehdintäni lähinnä aineistoa kerätessä muistuttaa, pistää polvet koville, eikä mustelmilta vältytä. Täytyy kyllä sanoa, että polvet eivät kuulu vahvimpiin paikkoihini, ja olen herkkä saamaan mustelmia. Mutta kyllä niitä toistakymmentä neljässä päivässä tuli - per jalka. 


Viikonloppu kului ystävän polttareissa ja voin kyllä sanoa, että oli ihan huippua! Ne olivat ensimmäiset polttarit, joissa olen ollut. Kahden viikon kuluttua sitten häät, enkä malta odottaa! Löysin Uffilta kivan mekon ja pääsen vihdoin käyttämään ihania korkkareitani, jotka ovat lojuneet toimettomina kaapissa useamman vuoden. Niitä pääsee käyttämään aivan liian harvoin. Tänään shoppailin lisäksi söpön hiuspannan kampausta varten sekä pitkän kaulakorun, jonka ajattelin viritellä mekon vyötäisille. Niistä kuvia ehkäpä myöhemmin!

Polttareissa päästiin maistelemaan Dammenbergin suklaatehtaan herkkuja, nauttimaan Rosson antimista (ja kehnosta palvelusta....), kokeilemaan Megazonea (eka kerta!) sekä tietysti rentoutumaan mökillä grillaten ja saunoen. Kastoin myös viimein talviturkkini, eikä vesi ollut ollenkaan niin kylmää kuin olin pelännyt. Megazone oli älyttömän hauskaa, pitää ehdottomasti päästä toistekin pelaamaan! Ja uskomatonta, miten siinä tulikin niin hiki, vaikkei radalla saanut edes juosta - toki ehkä muutamia juoksuaskelten kaltaisia tuli otettua...

Lopetankin tämän postauksen ihaniin järvimaisemiin. Tunnelmallista tulevaa viikkoa,
S.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti